Sanberginpelto kuhisee elämää
28.07.2010 13:05
SANBERGINPELTO Arto Jussila
Vanha omenapuu. Näillä seutuvilla oli aikoinaan talo tai torppa, josta etelään loivasti viettävällä rinteellä oli perheen pelto. Nyt se on natura-aluetta, joka tarjoaa matkan aikaan ennen tehomaataloutta. (Kuvaaja: Arto Jussila)
Suomen Luonnonsuojeluliitolla on 90-luvun alkuvuosina meneillään Keto-projekti. Mäntsälän Luonnonsuojeluyhdistys lähti siihen mukaan, tarttui toimeen ja ryhtyi vuonna 1993 hoitamaan Sandberginpeltoa perinteisin menetelmin. Sandberginpelto on nykyisin valtion maata ja natura-aluetta.
Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Olli Elo kertoo, että Sandberginpelto oli vajaat parikymmentä vuotta sitten metsäpelto, jonka ojien varrella kasvoi jonkin verran puustoa. Loivasti etelään viettävä pelto on alun alkaen ollut pienen tilan tai torpan peltoalue, jonka historiaa ei tarkasti tunneta. Talon paikka tiedetään, samoin saunan ja ladon. Niiden sijaintipaikalla on yhä jäljellä myös vanha omenapuu.
- Viimeiset kolme vuotta olemme olleet mukana VR:n ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Matkalla maisemaan luonnollisesti -projektissa. Sandberginpellolle on sen myötä rakennettu lammasaitaus. Lampaat ovat täällä toista vuotta, mutta eivät enää ensi kesänä. Katsomme sitten, miten laiduntaneet lampaat vaikuttivat.
18 lammasta eivät suinkaan ole saaneet temmeltää koko Sandberginpellolla, vaan ainoastaan kahdella lohkolla, jotka ne ovatkin syöneet lammasmaisen tarkasti ja samalla lannoittaneet.
Muutenkin Sandberginpeltoa on hoidettu perinteisin menetelmin ja vanhanmallisin työvälinein. Matti Vuoren suomenhevosta on käytetty työjuhtana ja niitto tehdään totta kai käsipelein.
Tulos on vaikuttava. Heinäkuun lopun kuivuudessakin kukkaloisto mykistää, ja kun katselee pellon yli metsän laitaan, näkee Sandberginpelllon kuhisevan perhosia heinäsirkkojen sirityksen säestämänä. Sandberginpelto tarjoaa nostalgiamatkan aikaan ennen tehomaataloutta. Siellä täällä kohoaa katajia, jotka on jätetty kasvamaan ojanvarsille.
Vajaan viiden hehtaarin suuruisella Sandberginpellolla ei Elon mukaan ole ikinä käytetty väkilannoitteita eikä motoroituja työkoneita, eli Sandberginpelto on jäänne hevospeliaikakauden maataloudesta.
Alueella kasvaa harvinaisia kasveja, kuten saunionoidanlukko sekä laajoja kasvustoja kaunokkeja, päivänkakkaroita ja ketoneilikoita. Sandberginpellolla on myös vahva hirvenkellokanta, joka on määrätietoisen hoitotyön tulos. Hirvenkello on uhanalainen kasvi, joka on saatu kasvamaan raivausjätteitä polttamalla ja hirvenkellon siemenillä. Hirvenkello on esimerkki kaskiaikakauden kasvista. Myös huhtakurjenpolvi on tyypillinen metsäpaloalueiden kasvi.
Tällä hetkellä valtalaji on ahdekaunokki. Valtalaji vaihtelee ajankohdasta riippuen koiranputkesta rohtovirmajuureen. Sen sijaan voikukkaa on hyvin vähän.
Sandberginpelto sijaitsee vanhan ja uuden nelostien välissä toistakymmentä kilometriä Mäntsälän keskustaajamasta etelään aivan oikoradan tuntumassa. Suurista liikenneväylistä on muitakin haittoja kuin meluhaitta.
- Oikoradan myötä meille tuli todella hankala ja suuritöinen uhka eli lupiini, jota on valtava kasvusto. Olemme leikaneet lupiinia määrätietoisesti viikoittain koko kesä kolmen vuoden ajan, kertoo Elo.
Valtaväylän ohikulkijoille Sandberginpellon sijainti paljastuukin niin, että kun muualla lupiini on vallannut pientareet, Sandberginpelto on siinä, missä lupiinia ei ole.
Perhosten yksilömäärät Sandberginpellolla vaihtelevat, sillä vuodet eivät ole veljeksiä.
- Valtalaji on niittyhopeatäplä. Heinäkuun alku on runsainta perhosaikaa. Päiväperhoslajeja täällä on 20-30 ja useita tuhansia yksilöitä, mutta ei kuitenkaan erityisiä harvinaisuuksia, kertoo Elo.
Sandberginpellolla on tulevana lauantaina talkoot. Kello yhdeksästä alkaen on tiedossa haavanvesojen kitkentää ja niittoa vesurilla ja viikatteella. Olli Elo kertoo, että niittotalkoiden tarve on tänä kesänä lampaiden takia tavallista pienempi, koska lampaat ovat hoitaneet niittämisen. Tarvetta on lähinnä haapavesojen poistoon yhdellä peltosaralla.
